SPOS-seikkailu Joensuussa

Sain suuren kunnian kirjoitella SPOS-kokemuksistani tähän uuteen ja hienoon blogiin, joten tässä siis hieman niitä näin vajaa pari viikkoa reissun jälkeen.

Hurja retki halki Suomen alkoi Tampereella jo 5:10 lauantaiaamuna, kun oli pakko nousta herätyskellon pakottamana ja kiskoa vaatteet päälle ja tavarat mukaan. Tässä vaiheessa tuli kieltämättä pariin otteeseen mietittyä, miksi oikein kidutan itseäni näin, ja muistelin matkalla rautatieasemalle kaihoisasti sänkyäni. Onneksi junassa sai kuitenkin pitkän matkan ansiosta nukuttua ihan kiitettävästi – jotain hyvää siis siinäkin – ja melkein jopa opiskeltua vähän (pari sivua lasketaan ahkeruudeksi matkan pituudesta huolimatta), joten katumus ei kauhean pitkäikäistä ollut. Kun junamatkalla näki ikkunasta muutamaan otteeseen ihan kauheasti lunta, alkoi vähän ahdistaa, että minkälaiseen talveen sitä kohta saapuukaan. Yllättäen Joensuussa oli kuitenkin lämmin ja kauniin keväinen sää, enkä joutunutkaan katumaan sitä, ettei paksuin talvitakki sattunut mukaan.

Heti ensimmäisenä Joensuuhun saavuttuani kävin hoitamassa loputkin vajavaiset perustarpeet kohdilleen, eli suuntasin joensuulaistuneen ei-psykologikaverini kanssa yliopistolle syömään. Ruoan jälkeen jaksoikin hyvillä mielin keskittyä myös itsensä sivistämiseen ja kuunnella, millaista asiaa Juha Siiron luennolla oikein tulisikaan. Muutaman tunnin yöunista huolimatta luennon seuraaminen sujui kohtuullisen kivuttomasti, kiitos tosin kuulunee enemmän luennoitsijan hyville puhujanlahjoille kuin omalle väsymyksensietokyvylleni. Aiheena ollut silmänliiketerapia itsessäänkin oli toki kiinnostava, ja herätti paljon keskustelua illemmalla SPOSin aikana. Olikin mukava huomata, että tulevat psykologitoverit ovat kriittistä ja ajattelevaista porukkaa, eikä luento aiheineen jäänyt kokonaan käsittelemättä eikä sitä myöskään pureskelematta nielty. Ajatuksia tuntui vaihtuvan jatkuvasti illan mittaan, joten jossain määrin luento taisi kaikkia sitä kuuntelemassa olleita jäädä pohdituttamaan.

Luennon jälkeen koitti pieni tauko, minkä jälkeen suuntasimmekin kohti viihtyisiä ja tilavia saunatiloja, joissa oli mm. todella mukavat sohvat (arvostan pehmeitä istuimia, siksi tämä on mainitsemisen arvoista). Ruokatarjoilutkin olivat sangen mainiot, ja syötävää sen verran riittävästi, että allekirjoittanut ainakin saattoi santsata pariin kertaan… Mikä oli toisaalta hyvä, sillä nukahdin majoituspaikkaan päädyttyäni heti. Sekään ei toisaalta ollut mikään ihme, kun ei ollut enää aivoja stimuloivaa psykologista keskustelua – joka toki jatkui tieteellisenä koko illan – pitämässä vireyttä yllä.

Saunomaan en itse tällä kertaa päätynyt, mutta kuulemani mukaan löylyt olivat hyvät ja kävipä pari uhkarohkeaa huhujen mukaan jopa uimassakin. Viihdytyksenä saimme kuulla Rinne ja Beans-bändin musiikkia livenä. Itse en päätynyt kuuntelemaan musiikkia etukäteen, vaikka mahdollisuus siihen olisi ollutkin, mutta yllätyin varsin positiivisesti niin musiikin kuin hilpeän tunnelmankin vuoksi – ehdottomasti yksi illan kivoimmista jutuista!Oli kivaa, että ohjelma oli vähän erilaista kuin mihin yleensä on tottunut. Jos jatkossa jokin tilaisuus sallii ja tähdet ovat oikeassa asennossa ynnä muuta, livemusiikkia voisi olla kyllä toistekin. Spontaani lauleskelu toki kelpaa myös, jos ketään ei varsinaisesti esiintymään saada.

Noin muuten ilta bändin keikan jälkeen menikin lähinnä rennoissa merkeissä muiden kanssa jutellen ja uutta hienoa SPOS-haalarimerkkiä ihastellen. Jatkot jäivät omalta kohdiltani univajeen vuoksi tällä kertaa väliin, mutta kenties taas seuraavassa SPOLin tapahtumassa jaksan niihinkin osallistua. SPOS itsessään kuitenkin oli tapahtumana mielestäni todella kiva, joten toivon mukaan tapahtuma onnistuttaisiin järkkäämään myös ensi vuonna eikä taukovuosia tämän suhteen enää tulisi.

Loppuun on myös pakko heittää pieni Joensuu-mainos. Olen pari kertaa aiemminkin käynyt kyseisessä kaupungissa, ja vaikka olenkin koettanut hillitä tunteitani, nyt on melkein pakko todeta seuraava fakta: Joensuu on aivan ihana paikka ja olen ehkä vähän ihastunut siihen. Ainakin yksi tamperelainen olisi siis mielellään tulossa paikalle, jos (ja kun?) Joensuussa järjestetään SPOLin puolesta taas jotakin. Suosittelen lämpimästi muillekin, jotka eivät sinne vielä ole uskaltautuneet. Se on oikeasti todella kiva kaupunki! Ja jos matkan pituus pelottaa, ei huolta – se menee kyllä yllättävän nopeasti nukkuessa.

Rakkaudella Tampereelta,
Suvi Maidell

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Verified by MonsterInsights