Ääniä työelämästä #3: Tohtorikoulutettava

“Ääniä työelämästä” on juttusarja, jossa eri aloilla ja eri paikkakunnilla työskentelevät psykologit kertovat työstään. Juttusarjan tarkoituksena on tarjota opiskelijoille näkemystä erilaisista mahdollisista psykologin työtehtävistä. Uusi teksti julkaistaan aina kuun alkupuolella, ja vanhoista teksteistä löytyy hakemisto jutun lopusta.

Tohtorikoulutettava

Moi! Olen Anu Karvonen ja työskentelen tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjani alkaa (toivottavasti) olla loppusuoralla näin neljän vuoden työstämisen jälkeen ja onkin kiva kertoa teille vähän tutkijan työstä.

Valmistuessani psykologiksi 2011 Jyväskylän yliopistosta tutkimus kiinnosti minua, mutta halusin saada hieman lisää työkokemusta ja testata minkä verran kliininen kenttä vetäisi minua puoleensa. Tein vuoden sijaisuuden terveyskeskuspsykologina ja pidin siitä kyllä kovasti, mutta mielenkiintoni tutkimukseen säilyi. Vuoden 2013 alussa entiset kandi- ja graduohjaajani kyselivät kiinnostustani tulla tohtorikoulutettavaksi Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli tutkimushankkeeseen, sillä olin kertonut heille tutkijan haaveistani. Kiinnostuin heti tästä projektista, jossa ideana oli tutkia mieltä sosiaalisena ja kehollisena tapahtumana: miten vuorovaikutuksessa ”virittäydymme toisiimme” myös ei-kielellisesti. Samaan aikaan selvittelin mahdollisuutta tehdä sosiaalista aivotutkimusta Helsingissä, mutta koska edessäni oli upea tilaisuus neljän vuoden rahoitukseen ja mieheni oli töissä Keski-Suomessa, niin Jyväskylä oli selkeä valinta.

Väitöskirjan tekemisprosessi on monelle mysteeri. Mummot ja ukit kysyvät, että mitenkäs se opiskelu sujuu – parhaimmat että mitenkäs koulussa. ”Tohtorikoulutettava” ja ”jatko-opiskelija” termit tosiaan ehkä viittaavat liikaa siihen suuntaan että käydään edelleen kursseja ja tehdään tenttejä. Tosiasiassa tohtorikoulutettavalla on noin kaksi pakollista kurssia (tieteen teoria ja tieteen etiikka, jotka voi suorittaa oppimispäiväkirjoilla) ja muuten vain keskitytään tekemään tutkimusta ja kirjoittamaan artikkeleita. Olemme kampanjoineet sen puolesta, että Jyväskylässäkin käyttöön otettaisiin termit early-stage researcher tai junior researcher eli ”nuorempi tutkija”. Tohtorikoulutettavana tehdään siis töitä tutkijana, monet meistä täysipäiväisesti yliopistolla mutta osa on myös samaan aikaan töissä kentällä.

Täysipäiväisen tohtorikoulutettavan tehtävät riippuvat hieman siitä onko aineisto jo kerätty ja kuuluuko johonkin tutkimusryhmään. Minun työni alkoi tutkimusasetelman viilaamisella ja tutkimuksen pilotoinnilla. Projektin vastaavan tutkijan kanssa suunnittelimme pienimmätkin yksityiskohdat ja teimme ohjeet prosessiin. Tutkimme pariterapiassa asiakkaiden ja terapeuttien virittymistä toisiinsa myös kehollisesti, eli jokainen terapiaistunto nauhoitettiin kuudella eri videokameralla, osallistujille oli erilaisia kyselylomakkeita ja lisäksi heidän autonomisen hermoston toimintaansa mitattiin kahdessa istunnossa. Mittaukset (esim. sydämen syke, ihon sähkönjohtavuus, hengitys) olivat minun vastuullani joten istuin tarkkaamossa nauhoittamassa kaikki istunnot. 24 asiakkaan ja 11 terapeutin aineiston kerääminen veikin paljon aikaa vuosina 2013-2015. Väitöskirjan tekemiseen on varattu aikaa neljä vuotta, mutta projektityöt voivat siis napata tästä jaksosta ison osan! Lopulta minäkin pyysin, että projektiin palkattaisiin opiskelijoista tutkimusavustaja, jotta voisin käyttää aikani tehokkaammin. Tohtorikoulutettavan tehtävään kuuluu myös 5% opetusvelvollisuutta, mutta tämä ei vienyt liikaa omaa aikaani sillä sain hoidettua opetusvelvollisuudet ohjaamalla pari kandiparia vuodessa ja pitämällä vuosittain pari luentoa neuropsykologian kursseilla.

Asun Äänekoskella, koska meidän oli mieheni ja koiramme kanssa mahdollisuus saada sieltä hieno asunto käyttöömme. Tämä tarkoittaa 45 kilometrin työmatkaa yliopistolle, joten pidän noin kerran viikossa etätyöpäivän jolloin työskentelen kotona. Tutkijan työssä yksi hienoimmista asioista on vapaus, joka tosin tarkoittaa myös vastuuta ja vaatii kykyä olla itsensä piiskuri. Kellokortteja ei ole eikä kukaan valvo minkä verran työskentelet, palkka tulee 7 h 15 min päivittäisen työajan mukaan. Käytännössä kaikki tutkijat tuntuvat kuitenkin työskentelevän enemmän ja töitä tulee tehtyä tarvittaessa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Koska palkka ei huimaa päätä, tähän työhön täytyy päätyä aika vahvan motivaation kautta. Työ voi olla hyvin jaksottaista: välillä (harvoin) on rauhallinen jakso milloin voi keskittyä hyvin kirjoittamiseen ja välillä on miljoona rautaa tulessa + puolen miljoonan euron rahoitushakemuksen deadlineen kaksi päivää… :) Itse nautin siitä, että töitä voi tehdä oman flown mukaan. Saatan vaikka ottaa maanantain iisisti kotona tsekkaamalla sähköpostit, hoitamalla keskeneräiset työasiat ja tekemällä hallinnollisia juttuja kuten matkalaskuja, ja tiistaina olen yliopistolla iltakahdeksaan asti kirjoittamassa artikkelia. Toinen mahtava juttu tutkimustyössä ovat matkat kotimaassa ja ulkomailla, joissa pääsee tapaamaan muita alan asiantuntijoita, esittelemään omaa tutkimustaan ja olemaan rennommin yhdessä. Neljän vuoden aikana tein noin 10 tutkimus-, opetus- tai kongressimatkaa ulkomaille Kreikkaan, Saksaan, Tanskaan, Englantiin, Tšekkiin, Venäjälle ja Japaniin.

nayttokuva-2016-10-30-kello-16-06-33                31st International Congress of Psychology pidettiin Japanissa heinäkuussa 2016

Sanoisin, että huonoin puoli tutkimustyössä on epävarmuus töistä ja rahoituksesta. Harvalla yliopistossa työskentelevällä on vakituinen työ ja moni joutuu aina vuoden päätteeksi elämään epätietoisuudessa löytyykö taas rahoitusta palkata henkilö seuraavaksi vuodeksi. Rahoitusta täytyy koko ajan hakea ulkopuolelta, esim. Suomen Akatemialta, European Research Councilista (ERC) ja erilaisilta säätiöiltä. Hakemuksista yleensä vain murto-osa menee läpi, joten hakemusten valmisteluun täytyy käyttää todella paljon aikaa ja viilata niistä täydellisiä – puhutaan useista kuukausista työtä. Näissä hommissa hyvä kirjoitustaito on must!

Tutkijan hommien lisäksi olen myös sivutoiminen yrittäjä, sillä pidän toiminimellä HIIT/kehonpainoharjoitteluun keskittyvää kotitreenisivustoa Intense by Anu. Jos kiinnostaa miten päädyin tällaiseen toimintaan niin sivustolta voi lukea lisää aiheesta: http://intensebyanu.com/

nayttokuva-2016-10-30-kello-16-06-51

 

– Anu Karvonen


Hakemisto

1. Nuorisopsykiatrinen osasto

2. Toisen asteen koulupsykologi

3. Tohtorikoulutettava

4. Lasten neuropsykolgia

5. Henkilöstökonsultti

6. Psykologina myyntityössä

7. Kliininen psykologi

8. Terveyskeskuspsykologi

9. Yrittäjä

10. Perheneuvola

11. Työterveyspsykologi

12. Psykologina psykiatrikeskuksella

13. Pelipsykologi

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.