Ääniä työelämästä #12: Psykologina Psykiatriakeskuksella

“Ääniä työelämästä” on juttusarja, jossa eri aloilla ja eri paikkakunnilla työskentelevät psykologit kertovat työstään. Juttusarjan tarkoituksena on tarjota opiskelijoille näkemystä erilaisista mahdollisista psykologin työtehtävistä. Tekstin lopussa on hakemisto, josta löydät muut sarjan osat.

Psykologina Psykiatrikeskuksella

Tervehdys jokainen SPOLittaja! Olen Tino Karolaakso ja työskentelen psykologina Tampereen kaupungin Psykiatriakeskuksella, erikoissairaanhoidon psykiatrian avopuolella. Psykiatriakeskus nimenä herättää monenlaisia mielikuvia, mutta käytännössä yksikkömme siis erikoistuu tutkimus- ja arviointijaksoihin mahdollisimman tehokkaan hoidon määrittämiseksi hoitoon saapuvien ihmisten ongelmiin, sekä lyhyihin (max. puolisen vuotta) hoitojaksoihin. Tarvittaessa pidemmät hoitojaksot toteutuvat Tampereen muissa yksiköissä.

Toimenkuvaani psykiatriassa kuuluvat terapeuttiset keskustelutapaamiset yksilöiden, parien ja perheiden kanssa, hoidolliset interventiot ja psykoedukaatio, psykologiset tutkimukset (varsinkin ensipsykoosien selvittelyn suhteen, mutta myös muissa kysymyksenasetteluissa) sekä ryhmien vetäminen, mm. ahdistusinfo, depressiokoulu ja väkivaltaa kohdanneiden ryhmä. Edellä kuvatun varsinaisen hoidon lisäksi osallistun hoidon suunnitteluun yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa, mukaan kuuluvat Psykiatriakeskuksen muiden psykologien lisäksi lääkärit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät. Olen mukana myös hoidon kehittämisessä – aloittaessani nykyisessä työssäni toimin myös Tampereen kaupungin psykoterapiasoveltuvuuden arvion ohjeistuksen luomisesta vastuussa olleessa työryhmässä.

Miten nämä työtehtävät sitten näkyvät kalenterissani? Perinteisessä työviikossani pyrin tasapainottamaan mahdollisimman paljon kaikkea edellä olevaa: oman ajanhallintani suhteen minulla on varsin vapaat kädet, joten sopivassa suhteessa mm. yksilöiden ja yhteisöjen kanssa työn tekeminen pitää oman mielen terässä. Keskimäärin minulla on 3-5 tapaamista päivässä. “Paperityölle” tilan jättäminen on usein haastellista, mutta onneksi työaikani ollessa joustava voin tarvittaessa venyttää työpäivääni parisenkin tuntia (jipii). Avopuolella kollegojen näkeminen saattaa jäädä suhteellisen vähäiseksi päivän aikana, minkä vuoksi pyrinkin käyttämään myös jokaisen tilaisuuden keskustella kaikkien työkavereideni kanssa. Koen sen erittäin oleelliseksi tekijäksi omassa työssä viihtymisessäni ja -jaksamisessani.

Parasta työssäni on erilaisten ihmisten ja heidän tarinansa kohtaaminen ja heidän kanssaan työskentely muutoksen aikaan saamiseksi. Uskon vahvasti, että jokainen päivä opin itsekin tapaamisissani lisää siitä, mitä ihmisenä oleminen ja eläminen kaiken kaikkiaan merkitsee (saattaa kuulostaa vähän pehmeältä höpinältä, mutta ehkä olenkin sisimmässäni sentimentaalinen hölmö). Haastavinta työlajissani psykiatrialla on todennäköisesti oman itsen ja oman mielen huoltaminen – pitkän päivän jälkeen on täysin luonnollista, että omat voimavarat voivat olla tyhjentymään päin ja vaativiin kognitiivisiin tehtäviin keskittyminen on lähes mahdotonta, asia joka usein aloittelevalla psykologilla saattaa tulla yllätyksenä. Kuten jokaisessa työssä työkalujen on oltava laadukkaassa kunnossa, tuolloin vastapainona minulla auttaa fyysinen puuhastelu sekä pitkät juoksulenkit, jolloin mieleni voi käydä tyhjäkäynnillä. Mikään ei mielestäni tuo ajatus- ja istumatyötä tekevälle parempaa palautumista kuin liikunta.

Noh, vastaavatko opintojemme sisällöt työelämässä tarvittavia taitoja? Tämä on yksi kuuma peruna, jota minulta usein kysytään ja itsekin pohdin SPOLin vanhana koulutuspoliittisena vastaavana.

Vastaan ensin kierrellen ja kaarrellen: näen psykologian maisterin tutkinnon antavan valmiudet ymmärtää kattavasti ihmisen käyttäytymistä sekä ajatus- ja tunne-elämää. Tämä antaa edellytykset työskennellä laajalla toimintaalueella psykologina, mutta psykologihan ei automaattisesti ole esim. terapeutti, koulutuksemme vain sopii siihen tehtävään ryhtymiseen erinomaisesti. Paljon on kuitenkin sellaista, jota ei voi opintojen kautta oppia, se vain on koettava “kentällä”. Jos jotain vinkkiä voin psykiatriaan tai terapeuttiseen työhön tähtääville antaa, kehotan osallistumaan kaikkiin vapaaehtoisiinkin projekteihin, joissa pääsee kohtaamaan eri ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Se antaa todellista perspektiiviä.

Sitten vastaan samaan kysymykseen suoraan: ei se koulutus kaikkia ratkaisujen avaimia anna, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Terveisiä Jyväskylään pojaltanne, joka on ylpeä laitoksestaan!

Loppukaneettina annan kolme arvokkaimmaksi kokemaani opetusta, jotka olen opettajiltani ja mentoreiltani itse saanut:

1) kaksi terapeuttista työtä kymmeniä vuosia tehnyttä psykologia voivat toimia ja ajatella samassa asiakastilanteessa täysin eri tavalla ilman, että kumpikaan on “väärä”. Luota koulutukseesi, kokemukseesi ja omaan vaistoosi, ja jatka eteenpäin.

2) joskus on hetkiä, että sinulla ei ole aavistustakaan mitä tehdä seuraavaksi. Näitä tulee kaikilla aina. Hengitä syvään, ota kiinni jostain langasta ja jatka eteenpäin, kunnes se lanka muuttuu punaiseksi.

3) kaikkea elämässä ja siten työssä ei pidä eikä voi ottaa vakavasti. Nauraminen yhdessä asiakastapaamisessa on usein paljon arvokkaampaa kuin jaettu vakavuus.

Yours truly,

Tino Karolaakso


Hakemisto

1. Nuorisopsykiatrinen osasto

2. Toisen asteen koulupsykologi

3. Tohtorikoulutettava

4. Lasten neuropsykolgia

5. Henkilöstökonsultti

6. Psykologina myyntityössä

7. Kliininen psykologi

8. Terveyskeskuspsykologi

9. Yrittäjä

10. Perheneuvola

11. Työterveyspsykologi

12. Psykologina psykiatrikeskuksella

13. Pelipsykologi

Leave a Reply

Your email address will not be published.