Huhtikuussa järjestettiin perinteinen, vuosittainen EFPSA-kongressi – vähemmän perinteiseen tapaan. Toinen etäyhteyksin järjestettävä kongressi sujui kuitenkin oikein hyvin ja veti paljon osallistujia. Suomestakin oli kymmenen osallistujaa! Kolmen osallistujan (Hanna Heiskasen Oidipuksesta, EFPSA-edustaja Ida Pedersenin Impulsista ja EFPSA-varaedustaja Hanna Viherkosken Fobiasta) kokemuksia kongressista on hyödynnetty tekstissä.
Etäyhteyksin järjestetty kongressi voi kuulostaa tylsältä, ja onhan tämä ymmärrettävää, kun jo yli vuoden verran olemme kuunnelleet lähes kaikki luentomme verkosta. Etäluentojen hyvä puoli on kuitenkin EFPSA:n varaedustajan mielestä vaivaton pääsy ja mahdollisuus esimerkiksi kysyä luennoitsijalta lisää ilman, että tarvitsee satojen eurooppalaisten edessä kangertaa englantia ääni väristen. Luennot, General Assembly-äänestykset ja sosiaaliset ohjelmat järjestettiin Zoomissa, mutta tapahtumassa hyödynnettiin Discordia tiedonvälityksessä ja matalan kynnyksen keskustelu- ja kysymyskanavana. Muun muassa näin kommentoitiin etätoteutusta:
“Luentojen aikana oli hyvää, että joku järjestäjä oli paikalla “moderoimassa” chattia, eli lukemassa siellä esille tulevat kysymykset. Jälkikäteen oli myös mahdollista kysyä ja saada luennoitsijoilta vastauksia Discordissa.” -Ida
“Etätoteutuksen onnistuminen oli yllätys, mutta hyvin mukava sellainen. Järjestäjät olivat selvästi miettineet asiaa ja pyrkivät saamaan kaiken toimimaan mahdollisimman sujuvasti. Kaikissa tapahtumissa, etänä tai livenä, on ongelmia, mutta niiden selvittäminen on lopulta se, mikä ratkaisee tapahtuman laadun.” -Hanna H.
Myös EFPSA-henki nousi esiin, mikä ilahdutti meitä kovasti:
“Koin EFPSA-hengen ja koin olevani osa EFPSA-yhteisöä. — EFPSA-henki oltiin saatu siirrettyä loistavasti verkkoon, ja jos tulevaisuudessa on mahdollista, niin aion osallistua muihinkin EFPSA-tapahtumiin.” -Hanna H.
Kongressin teemana oli “The Paradox of an Open Mind- Cycling Through Controversies”, ja ohjelmasta löytyi laaja kattaus eri teemoja ja näkökulmia. Päivillä oli omat teemansa, joita oli esimerkiksi riippuvuudet, valehtelu ja manipulaatio, rakkaus ja seksuaalisuus sekä monimuotoisuus ja syrjintä. Niissä haastettiin myös tarkastelemaan omia ennakkokäsityksiä ja ajattelua – “Are we even that open-minded after all?” oli koko kongressin kantava kysymys.
“Tieteellinen ohjelma haastoi omia ennakkoluulojani ja sai ajattelemaan avoimemmin. — Marginaaliin joutuneiden ihmisten kokemuksista kuuleminen on psykologeille hyvin tärkeää, sillä psykologin asiakkaaksi voi tulla kuka tahansa ja avoimuus on ratkaisevaa. Oman avoimuuden haastaminen on tärkeä harjoitus kaikille.” -Hanna H.
Kongressissa oli tietenkin myös sosiaalista ohjelmaa; kulttuuri-ilta, jossa tutustuttiin muihin kulttuureihin ja esiteltiin omia perinteitä, liikuntaa kuten zumbaa ja joogaa, yhteistä kokkausta ja jopa pakohuonepeli. Väleissä oli myös mahdollisuuksia mennä Break Out-huoneisiin juttelemaan ja tutustumaan muihin opiskelijoihin. Näissä huoneissa käytiin keskusteluja muun muassa opiskelujen toteutumisesta ja niiden erityispiirteistä eri maissa. Erityisesti kulttuuri-ilta, aarteenetsintä ja pakohuone sekä jooga, joka järjestettiin kesken kongressin hyvänä palauttavana ohjelmana, saivat kiitosta.
Katseet siirtyvätkin pian jo seuraavan vuoden kongressiin ja toivomme, että sinne lentää vielä useampia osallistujia (lentokoneella tai suoraan omasta sängystä kiireessä singahtaen). Toivottavasti tämän vuoden kokemukset innostavat myös uusia mukaan lähtijöitä! Välitämme vielä myöhäiset, mutta sitäkin lämpöisemmät kiitoksemme kaikille kongressin järjestäjille ja osallistujille!