SPOL:n blogissa alkaa uusi juttusarja, jossa eri aloilla ja eri paikkakunnilla työskentelevät psykologit kertovat työstään. Juttusarjan tarkoituksena on tarjota opiskelijoille näkemystä erilaisista mahdollisista psykologin työtehtävistä. Uusi teksti julkaistaan aina kuun alkupuolella. Juttusarjan aloittaa Tero Mäki Keski-Suomesta.

HUOM! Jos olet työssä käyvä psykologi ja sinua kiinnostaisi tulla mukaan juttusarjaan tarjoamaan näkemystä ja kokemusta opiskelijoille, niin otathan yhteyttä sähköpostilla: vpj@psykologianopiskelijat.net.

 

Kuka olet, mitä teet ja missä asut?

Olen Tero Mäki ja asun Jyväskylässä. Alun perin olen kotoisin pääkaupunkiseudulta, josta muutin Keski-Suomeen kohta kymmenen vuotta sitten opiskelupaikan ja puolison perässä. Työskentelen tällä hetkellä Keski-Suomen keskussairaalan nuorisopsykiatrian osastolla, missä olen työskennellyt vuodesta 2014.

Miten päädyit työhösi ja miksi hait paikkaa?

Minulla kävi työpaikan suhteen hyvä tuuri sillä alun perin tulin keskussairaalaan psykologiharjoitteluun, jonka tein puoliksi nuorisopsykiatrian liikkuvassa työryhmässä (KOLIKKO -työryhmä) sekä nuorisopsykiatrian osastolla. Harjoittelun jälkeen minulle tarjottiin viransijaisuutta osastolla, koska ohjaajani lähti toisiin tehtäviin harjoitteluni päätteeksi.

Mitä toimenkuvaasi kuuluu?

Työni koostuu pääasiassa tutkimusten tekemisestä, ryhmien ohjaamisesta, yksilökäynneistä sekä työryhmissä työskentelystä. Tutkimusten suunnitteleminen ja tekeminen sekä lausuntojen kirjoittaminen vie noin 40% työajastani. Ryhmien ohjaaminen vie noin 30% työajastani. Ohjaan sekä osastolla että avohoidon puolella monenlaisia ryhmiä, kuten tunnetaitoryhmää (mikä on tarkoitettu epävakaista persoonallisuuden piirteistä kärsiville nuorille), ahdistuksen taitoharjoitteluryhmää ja KeMiA (Keho, Mieli ja Ahdistus)-ryhmää sekä erilaisia nuorten ryhmiä. Tällä hetkellä suunnitteilla on myös uniryhmä myöhemmin syksyllä toteutettavaksi. Yksilökäynnit vievät työajastani noin 20% ja työryhmässä työskentely sekä erilaiset suunnittelupalaverit yms. vievät noin 10%.

Minkälainen on normaali työviikkosi?

Normaali työviikkoni alkaa kahvikupilla maanantaiaamuna.🙂 Tämän jälkeen käymme läpi osaston viikonloppukuulumiset raportin aikana sekä suunnittelemme tulevaa viikkoa. Asiakastapaamisia mahtuu maanantaipäivään 2-3 kappaletta. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina asiakastapaamisia on enemmän ja perjantaipäivän pyrin mahdollisuuksien mukaan pyhittämään kirjallisille töille, kuten tutkimusten pisteyttämiseen, lausuntojen kirjoittamiselle sekä muille vastaaville. Ryhmät sijoittuvat yleensä tiistai-torstai -akselille.

Mikä on parasta ja haastavinta työssäsi?

Parasta työssäni on se, että saan tehdä sitä nuorten kanssa. Päätin yhdeksännellä luokalla, että haluan joko psykologiksi tai papiksi. Lukion aikana ajatus psykologin työstä kirkastui. Halusin päästä tekemään psykologin työtä nuorten kanssa, koska nuorilla on jo sinänsä elämäntilanteeseen liittyen paljon haasteita elämässään, kun keho ja mieli käy läpi suurta myllerrystä ja muutosta. Totesin, että tätä myllerrytä ei ainakaan helpota se, että nuorilla on vielä lisäksi haasteita mielenterveyden kanssa. Niinpä minä päätin, että haluan päästä auttamaan nuoria näiden haasteiden kanssa. Haastavinta vastaavasti työssäni on nähdä se, kuinka paljon ikäviä asioita monille nuorille on lapsuudessa yms. tapahtunut, johon he eivät millään tavalla itse pystyneet vaikuttamaan. Toinen haastava asia on joidenkin nuorten vanhemmat, jotka eivät kykene tai eivät halua nähdä omaa osuuttaan tai oman käytöksen vaikutuksia nuoren vointiin. Tällaisiin vanhempiin onneksi törmää vain harvoin.

Mitä olet oppinut toimenkuvassasi?

Vaikea sanoa mitään tiettyä asiaa, minkä olisin toimenkuvassani oppinut, koska asioita on niin paljon. Ehkä yksi tärkeä asia, jonka olen oppinut, on psykologisten tutkimusmenetelmien käyttö diagnostiikan tukena. Teen paljon tutkimuksia nuorille ja usein lääkärit kysyvät minulta, mikä diagnoosi nuorella voisi olla. Toinen tärkeä asia, minkä olen oppinut on se, että vaikka nuorilla on monia haasteita elämässään, heillä on kuitenkin vielä enemmän toimivia puolia elämässään.

Miten opinnot ovat vastanneet työelämän tarpeita?

Opinnot ovat antaneet hyvää pohjaa työelämän valmiuksille. Kun pohja on opintojen kautta hyvin hallussa esim. ihmisen kehitysvaiheet, se antaa hyvän pohjan sille, että työssä voi oppia monenlaisia asioita. Näkisin, että vanha sanonta kuitenkin pitää hyvin paikkansa: työ tekijäänsä opettaa. Lisäksi kaikissa työpaikoissa on erilainen tapa ja kulttuuri millä työtä tehdään, jonka voi oppia vain siinä paikassa työskentelemällä.

Mitä voit sanoa koti-/työpaikkakunnastasi, hyviä puolia ja huonoja?

Moni Jyväskylässä opiskeleva varmasti tietää, että Jyväskylä on erittäin mukava, aktiivinen ja kaunis kaupunki, joka on juuri sopivan kokoinen. Huonona puolena näen psykologien aseman Jyväskylässä, koska täällä on Suomen suurin psykologian laitos, on töiden löytämien täältä hankalaa ja työtä joutuu tekemään Psykologiliiton suosituksia selvästi pienemmällä palkalla. Tähän asiaan ei millään meinaa saada muutosta aikaan, koska hakijoita on niin paljon enemmän kuin avoimia työpaikkoja.

Loppukaneetti

Loppukaneetiksi haluaisin jättää erään viisaan sanonnan: You never know how long your words will stay in someone’s mind, even long after you already forgot you said them. Mielestäni tämä sanonta kuvaa hyvin psykologin työtä, mutta en muista kuka viisas sen on mahtanut joskus sanoa.

– Tero Mäki

tero-mc3a4ki

Leave a Reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>