Helsingin psykologia lääkikseen 2018?

Helsingissä on viime aikoina kohistu paljon suunnitelmasta, jonka tavoitteena olisi siirtää psykologia ja logopedia lääketieteelliseen tiedekuntaan. Ajattelin kirjoittaa vähän aiheesta, että missä nyt mennään ja mikä ajatus tämän suunnitelman taustalla on. Kaikki kommentointi on todella tervetullutta, jotta mahdolliset uhkakuvat ja muut huomiotavat pointit opiskelijoiden näkökulmasta saadaan kuluviin erilaisissa työryhmissä. Yritän muistaa kertoa mahdollisimman tarkasti, mitä tähän asti on puhuttu, mutta muistivirheitä voi toki lipsua joukkoon. Kerron myös vähän omia ajatuksia siirtymisestä, joten ne eivät edusta Helsingin psykan opiskelijoiden yleistä mielipidettä tai mitään.

Johdanto

Helsingissä suunnitellaan siis psykologian ja logopedian siirtämistä lääketieteelliseen tiedekuntaan nykyisestä käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta. Esitys on saanut vihreää valoa yliopiston rehtorilta ja molempien tiedekuntien dekaaneilta. Myös psykan henkilökunta ja kuulemani perusteella myös monet opiskelijat kannattavat tätä. Käyttiksen tiedekuntaneuvosto pitää suunnitelmaa myös hyvänä ja ainoa kysymysmerkki on enää lääkiksen tiedekuntaneuvosto, mutta sen uskotaan myös olevan asian kannalla. Varsinainen päätös siirtymisestä tulee syksyn aikana. Siirtyminen on suunniteltu tapahtuvan niin, että uuden hallintokauden vaihtuessa 2018 psyka ja logopedia olisivat lääketieteellisen tiedekunnan alla. Eli syksyllä 2017 fuksit menisivätkin Meilahden kampukselle Siltavuorenpenkereen sijaan!

Miksi?

Monelle herää varmasti ensimmäisenä kysymys, että miksi ihmeessä psykan pitäisi siirtyä lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun ei me lääketiedettä opiskella. Tätä on perusteltu esimerkiksi sillä, että haluttaisiin kaikki terveydenhuollon (laillistetut) ammattitutkinnot samaan tiedekuntaan. Tarkoituksena on myös varmaan se (maalaisjärjellä pääteltynä), että yhteistyötä olisi hyvä aloitella jo opiskeluaikana ja tutustua tuleviin työkavereihin.

Lisäksi ainakin Helsingissä psykologia tekee nyt jo enemmän yhteistyötä lääkiksen kuin käyttiksen kanssa. Esimerkiksi psykan artikkeleita on paljon lääketieteen ja psykiatrian alan lehdissä ja tutkimusta ylipäätään tehdään paljon lääketieteen kanssa. Lääkis tekee tiivistä yhteistyötä HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin) ja opiskelijat pääsevät käsittääkseni tutustumaan lääkäreiden työhön jo opintojen alkuvaiheessa. Meillä ei opiskeluaikana ole oikein mitään kontakteja sinne suuntaan, vaikka moni meneekin HUS:lle harjoitteluun. Yhteistyöhön mukaan pääseminen olisi meille tosi tärkeää. Voisin myös kuvitella, että ehkä sitä kliinistä puolta pääsisi jo seurailemaan kandivaiheessa ja ylipäätään harjoittelemaan joitakin juttuja käytännössä ennen varsinaista harjoittelua.

Ja jottei tää kuulosta siltä, että me vain halutaan hyötyä lääkiksestä, niin psykalla on myös annettavaa lääketieteelle ja tuleville lääkäreille. Esimerkiksi lääkiksessä ei juurikaan opeteta tilastotiedettä, joten voisimme jakaa tätä tilastopuolen ymmärrystä ja hyödyntämistä heille sekä tuoda uutta (psykologista) näkökulmaa asiakkaan kohtaamiseen. Toki me saataisiin pieni “facelifting” siirryttäessä lääkikseen, koska tosi moni ajattelee vieläkin psykan olevan pilipalitiedettä.

Myös yksi (enemmän epävirallinen?) syy on myös se, että kun nyt haluttaisiin puuhata tällaisia yhteisiä kandiohjelmia tiedekuntiin, niin me voitaisiin vähän päästä “pakoon” tätä suunnittelua. Ajatuksena siis on, että haettaisiin vain yhteiseen kandivaiheeseen (esim. jokin tällainen yleinen käyttäytymistieteelinen kandiohjelma), jonka jälkeen vasta valittaisiin pääaine. No, tämähän ei todellakaan toimi psykan kohdalla, koska kandivaiheessa rakennetaan sitä teoreettista ja menetelmällistä pohjaa, jota päästään sitten maisterivaiheessa soveltamaan. Tästä kuviosta en kuitenkaan tiedä sen tarkemmin kuinka tosissaan tällaista mietitään ja vaikuttaako se muihin yliopistoihin.

Uhkakuvat

Itselle ensimmäisenä uhkakuvana nousee mieleen suhtautuminen lääkefirmoihin. Psykan opiskelijat ja psykologit suhtautuvat vähän nihkeästi lääkehoitoon joissakin tapauksissa, koska ne eivät ole sitä apua, mitä me halutaan ihmisille tarjota. Toinen juttu, mikä mua ainakin pelottaa, on opintojen/tutkintovaatimusten muuttuminen, vaikka tästä ei ole vielä puhuttu mitään. Helsingissä painotetaan nyt jo aika paljon neuropsykologiaa ja toivoisin, että tutkintorakenteessa pidettäisiin mielessä kokonaiskuva ihmisen hyvinvoinnista eikä keskityttäisi liikaa vain biologiseen näkökulmaan. Tämä on kuitenkin vain mun henkilökohtainen mielipide asiasta. Uudet neuronkin kurssit ovat toki tervetulleita, kunhan se ei ole pois muiden psykologian osa-alueiden kursseista!

Ilmeisesti myös toiveissa olisi, että psykologian opiskelijat eri yliopistoissa voisivat “erikoistua” jo perustutkinto-opiskelun aikana ja yliopisto olisi ”profiloitunut” johonkin tiettyyn psykologian osa-alueeseen. Esimerkiksi Helsingissä “erikoistuttaisiin” neuropsykologiaan ja Joensuussa työ- ja organisaatiopsykaan. Omasta mielestäni tämä ei kuulosta hyvältä idealta, koska psykologia on ylipäätään vaativa ja laaja ala, ja tällainen “erikoistuminen” jo perustutkinto-opintojen aikana antaisi turhan kapean käsityksen alasta. Tullaan kaikki eka tasavertaisiksi psykologeiksi ja erikoistutaan vasta sitten! Onneksi Psykologiliitto on kuulemma tällaista profiloitumishanketta vastaan. Toki tällaisia painotuseroja on jo nyt, mutta ne eivät ole virallisia ja ainakaan oman kokemuksen mukaan haittaa “erikoistumista” johonkin muuhun osa-alueeseen kuin siihen yliopiston. Tämä nyt ei varsinaisesti liity lääketieteeseen siirtymiseen, mutta ainakin itsellä herää tällaisiakin huolia asian suhteen.

Lisäksi vähän jännittää, miten Kompleksi sopii yhteen lääkiksen ainejärjestöjen kanssa. Meillä ei ole koskaan kai ollut mitään varsinaisia yhteisiä tapahtumia, niin ei me tunneta tulevia työkavereita ollenkaan! Lisää huolta herättää se, ettei lääkisopiskelijoita ole oikein informoitu tällaisista suunnitelmista ilmeisesti ollenkaan. Me ei myöskään tunneta logopedian opiskelijoita oikeastaan ollenkaan, joten heihinkin tutustuminen olisi ihan paikallaan!

Sitten huolenaiheita muihin kuin psykalaisiin liittyen: mitä käy kognitiotieteelle ja fonetiikalle? Jos (kun) kaksi isoa oppiainetta, psyka ja logopedia, lähtevät niin käyttiksestä tulee nk. laitokseton tiedekunta (nyt on ollut jako käyttäytymistieteiden laitokseen ja opettajankoulutuslaitokseen). Tällöin kognitiotieteen ja fonetiikan tulisi varmaan etsiä koti jostain muusta tiedekunnasta. Vähän on puhuttu, että konnarit menisivät ehkä tietojenkäsittelypuolelle matemaattis-luonnontieteelliseen ja fonetiikka ehkä humanistiseen, mistä se vissiin on kotoisin.

Pohdinta

Kokonaisuutta katsoen olen kuitenkin itse tämän muutoksen kannalla, kunhan mahdolliset uhkakuvat otetaan tosissaan ja mietitään niitä. Lähdin itse mukaan tällaiseen työryhmään, jossa sitten selvitellään ja pohditaan näitä asioita. Yhteistyö on tosi merkityksellistä ja itse ainakin haluaisin tutustua tuleviin lääkäreihin jo ennen työelämää. Yhteiset kurssitkaan eivät olisi pahitteeksi, niin ehkä työelämässä ymmärrettäisiin toisiamme paremmin! Kiinnostavaa on myös, miten jatkokoulutusten (tohtorikoulutus) käy jos tämä siirtyminen toteutuu.

Keskustelu ja kommentit aiheesta olisivat todella tärkeitä, joten kirjoittakaa omia mietintöjänne aiheesta kommenttiboksiin. Mulle voi myös laittaa sähköpostia asiasta jos siltä tuntuu.

Emma Peltomaa

Varapuheenjohtaja, SPOL ry

emma.peltomaa(at)helsinki.fi

2 thoughts on “Helsingin psykologia lääkikseen 2018?

  • Ei edellyte4 edes ette4 olisi itse mike4e4n syde4menrehellinen. Logiikka tmioii ne4inkin:Jos puhut paskaa, kukaan ei usko sinua ene4e4 misse4e4n asiassa. c4e4rimme4inen rehellisyys on strategiana siine4 mielesse4 toimiva ette4 jos sinulla on jotain asiaa ihmiset uskovat sinuun paremmin jos yrite4t aina pysye4 totuudessa.Tietysti jos riitte4e4 ette4 “omat” uskovat mite4 puhut niin te4me4 logiikka ei riite4.Toisaalta pite4e4 tietysti myf6s muistaa ette4 70-lukulainen vasemmistolainen tieteen ve4e4ristely kantaa nyt myrkylliste4 hedelme4e4. Amerikkalaisten konservatiivien luottamus tieteentekijf6ihin on nollilla. Mutta ei te4me4 ole mike4e4n peruste amerikkalaisten konservatiivien leikkie4 idioottia.

  • Huono ajatus.
    Ontologisesti ja historiallisesti olemme jotain aivan muuta, ja latistaa psykologia tieteenä johonkin mitä brännätä terveydenhuollon ammattilaiseksi, melkein mutta ei ihan lääkäriksi on todella itsensä vahingoittamista. Psykologia tieteenä on paljon muutakin kun tilastotiedettä ja kuka metodologiasta jotain ymmärtää tietää että psykologialla ei ole mitään mistä tuntea alemmuudenkompleksia lääkkiksen kanssa, Se on monitahoinen paradigma, sisältäen moninaisia menetelmiä jotka todellisuudessa kertovat meidän todellisista juurista biologiassa.

    En näe mitään lisäarvoa läketieteellisestä, ja jos ideana on että kuulostamme tieteellisemmältä, on parempi katsoa itseensä. En usko sen tuovan lisääyhteistyöhön, mutta sen sijaan herää kysymyksiä tulevaisuudessa meidän omasta autonomiasta. Ettei vaan lähetä myymään itseämme liian halvalla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Verified by MonsterInsights