Pääsin heti ensimmäisenä opiskeluvuotenani kokemaan EFPSA:n ainutlaatuisen kongressin. Jo kolmattakymmenettä kertaa järjestetty kaikkien Euroopan psykologian opiskelijoiden liiton kongressi järjestettiin tänä vuonna 1.-8.5. Portugalissa. Sen teema oli Decoding Emotions, eli koko viikon luennot ja muu ohjelma pyörivät emootioiden ympärillä. SPOL oli todella hyvin edustettuna, sillä meitä oli lähes 20, monesta eri yliopistoista.
Minun osaltani reissu lähti käyntiin suoraan vappuhulinoista. Minä ja muut samalla lentokoneella aikaisin sunnuntaiaamuna Lissaboniin saapuneet suomalaiset vietimme koko päivän kaupungin kuumuudessa hikoillen. Saimme heti maistiaisen portugalilaisten aikakäsityksestä; suuri osa päivästä kului väsyneenä ravintoloissa istuskeluun ja kuittien ja vaihtorahojen odotteluun. Yhteiskuljetukset hotellille, jossa vietimme koko viikon, olivat kaikki myös vähintään puoli tuntia myöhässä. Illan kuluessa pääsimme majoittumaan Golf Mar Vimeiro Resortiin, joka sijaitsi uskomattoman hienolla paikalla meren rannalla, erillään muista rakennuksista. Vasta paikalle päästyäni aloin todella ymmärtää, kuinka paljon osallistujia, kuinka monesta eri maasta ja kulttuurista tapaisin kongressin aikana. Ensimmäisenä iltana illallisella selvisi, että lounaalla ja päivällisellä tarjolla olisi aina niin paljon hyvää ruokaa ja viiniä kuin vain mieli tekee ja napa vetää, nam!
Maanantaina tutustuminen EFPSA:an ja uusiin tuttaviin alkoi vauhdilla. Aamupalan jälkeen ohjelmassa oli avausseremonia, jossa esiteltiin kauden 2015-2016 hallitus, kerrottiin säännöt ja muita käytännön asioita sekä päästiin totta kai leikkimään EFPSA:n kuuluisaa mushi-mushi –leikkiä. Tämän jälkeen osallistuin speed dating:iin eli ”oli pakko” tutustua useaan ihmiseen. Oli helpottavaa kuulla, että osallistujissa oli paljon muitakin ensikertalaisia ja jopa ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Iltapäivällä käytimme ajan hyödyllisesti vieraillen uimarannalla, sillä tiesimme, että loppuviikkoa kohden sää saattaa huonontua. Illalla vuorossa oli kongressin legendaarinen Cultural Evening, jossa kaikki maat esittelevät ja tarjoilevat omia herkkuja ja juomiaan. Monella meistä suomalaisista oli päällä haalarit, mikä toimi hyvänä keskustelun avaajana ja ihmetyksen aiheena. (Koitapa itse selittää haalarimerkkien vitsejä englanniksi ;D) Suomipöydässä tarjottiin tietenkin suklaata ja salmiakkia sekä todellisena vetonaulana Minttua. Uusien tuttavuuksien kanssa jo ensimmäinen ilta venähti aamun puolelle, mutta pieni väsymys koko kongressin ajan ei haitannut mitään, vaan teki kaikesta hauskempaa.
Joka päivä ohjelmassa oli kaikille avoimia luentoja sekä work shoppeja, esitelmiä ja training-sessioita, joihin piti erikseen ilmoittautua mahtuakseen mukaan. Luentoja oli monista mielenkiintoisista aiheista, ja niitä pitivät eri puolilta Eurooppa tulleet asiantuntijat. Kaikilla oli mahdollisuus esitellä esimerkiksi omia kandi- tai gradutöitään ja EFPSA:n kouluttamat kouluttajat pitivät koulutuksia mitä erilaisimmista aiheista. Itse pääsin muun muassa kuulemaan luentoja stereotypioista ja valehtelun tunnistamisesta, osallistumaan pelkoihin liittyvään work shoppiin ja kouluttautumaan erilaisista riitelytavoista ihmissuhteissa.
Rutiinia kongressielämään toivat säännölliset ruokailut; aamupala, lounas, kahvitauko ja illallinen. Kahvitauolla kahvi nautittiin suomalaisten näkökulmasta naurettavan pienistä kupeista, mutta muuten tarjoilut olivat oikein maittavia ja palvelu erittäin ystävällistä. Tieteellisen ohjelman lisäksi joka päivä järjestettiin erilaisia hauskoja aktiviteetteja, kuten tanssitunteja, hiekkalinnojen rakennusta ja pallopelejä. Joka ilta hotellin diskon valtasi bileet eri teemoilla. Esimerkiksi portugalilaisessa illassa esiintyi paikallinen bändi ja yhtenä iltana valkoisiin t-paitoihin pääsi piirtelemään ja kirjoittelemaan viestejä kavereille. Viimeisenä iltana oli Prom Night, jolloin pukeuduttiin tavallista hienompiin vaatteisiin ja muun muassa palkittiin Oscareilla kongressin kauneimmaksi SPOLin Karoliina, tietenkin!
Melkein koko Suomen delegaatio
Kongressi on EFPSA:lle tärkeä tapahtuma myös hallinnollisesti, koska sen aikana valitaan uudet hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt. Viikon alussa EFPSA:a, sen toimintaa, palveluita ja tapahtumia sekä niihin liittyviä erilaisia pestejä esiteltiin. Koko viikon ajan kaudelle 2016-2017 valitut toimihenkilöt kokoustivat tiimiensä kanssa ja suunnittelivat toimintaansa. Itse en tällä kertaa ruvennut EFPSA-aktiiviksi, mutta voipi olla, että tulevaisuudessa innostun…
Oibiduksessa seikkailtiin hiukan sateisissa tunnelmissa
Torstai oli muista poikkeava päivä, sillä heti aamusta kaikki yli 300 osallistujaa pakkautuivat busseihin ja lähdimme koko päiväksi exculle. Itselleni bussissa istuminen oli loistava tilaisuus tutustuta ympärillä oleviin ihmisiin paremmin ja päivä oli todella hauska. Ensimmäisenä vierailimme viinitilalla ja pääsimme kuulemaan viininvalmistusprosessista ja totta kai maistamaan siellä tehtyä viiniä. Seuraavaksi tutustuimme kaupunkiin nimeltä Alcobaca. Siellä tarkoitus oli käydä luostarissa ja syödä eväslounasta, mutta tässä vaiheessa nälkä vei voiton ja sen sijaan päädyimme pienellä porukalla syömään lounasta ravintolaan, pakko tunnustaa. Monta tuntia iltapäivästä vietimme kierrellen kauniissa Oibidoksen vanhassa kaupungissa, joka on ympäröity muurilla, jota pitkin pääsi kävellen kiertämään koko kylän. Illalla siirryimme ravintolaan, jossa saimme vatsamme täyteen maukasta ruokaa ja tutustuimme jälleen paremmin ihmisiin.
Kaiken kaikkiaan kongressi oli mielestäni aivan mahtava kokemus. Viikkoon sujahti ohi aivan liian nopeasti, mutta siihen mahtui paljon. Loistavan tieteellisen ohjelman lisäksi uudet kaverit, psykologian opiskelijat ympäri Eurooppaa ja Suomea, tekivät viikosta unohtumattoman. Oli mielenkiintoista kuulla erilaisista (opiskelu)kulttuureista ja hauskaa päästä kertomaan omista tavoistamme. Kongressi sai minut taas muistamaan, että maailmassa on olemassa muutakin kuin pieni Suomemme. Aion todellakin hakea mukaan kongressiin myös ensi vuonna, kun se järjestetään Azerbajanissa. Suosittelen muillekin spolilaisille osallistumista EFPSA:n juttuihin. Tiedän, että EFPSA:lla ja sen tapahtumilla on vielä paljon annettavaa! :)
Innokkain EFPSA-terveisin,
Anna Engblom,
Cortex
