“Ääniä työelämästä” on juttusarja, jossa eri aloilla ja eri paikkakunnilla työskentelevät psykologit kertovat työstään. Juttusarjan tarkoituksena on tarjota opiskelijoille näkemystä erilaisista mahdollisista psykologin työtehtävistä. Uusi teksti julkaistaan aina kuun alkupuolella, ja vanhoista teksteistä löytyy hakemisto jutun lopusta.
Toisen asteen koulupsykologi
Moikka kaikille! Olen Emilia ja töissä Helsingissä lukiopsykologina. Olen valmistunut Tampereelta vuoden vaihteessa ja ollut harjoittelussa aikuispsykiatrian poliklinikalla. Tuoreena psykologina voin sanoa, että on tämä työ kyllä mielettömän siistiä! Mutta myös rankkaa ja vaatii yllättävän paljon joustavuutta myös omalta mieleltä. Haluankin kertoa vähän lisää minun ensiaskeleistani psykologina.
Löysin hakuilmoituksen toisen asteen psykologin työhön Helsingissä mol.fi-sivulta. Tiesin, että haluan tehdä nuorten tai aikuisten kanssa työtä, jossa tartutaan ongelmiin ennen kuin ne kasvavat ja kasaantuvat. Halusin jatkaa yksilötyön harjoittelua ja toisaalta kokeilla psykiatrian jälkeen perustason hommaa, eli tulla niin sanotusti altaan syvästä päästä hieman matalampaan päähän. Sain ensin sijaisuuden ammattikoulun psykologina ja sen jälkeen lukiossa, missä työskentelen nyt.
Olen ollut sekä ammattikoulussa että lukiossa työskentelyyn erittäin tyytyväinen. Toimenkuva molemmissa on pääpiireissään samanlainen. Toimin osana opiskeluhuollon tiimiä, johon kuuluu myös kuraattori, opinto-ohjaaja, erityisopettaja, terveydenhoitaja ja koululääkäri. Minulle ohjautuu opiskelijoita muiden työntekijöiden kautta tai opiskelijat ottavat itse yhteyttä. Tapaan joitakin vain kerran, sillä he haluavat purkaa tuntojaan, ja joitakin viikoittain. Pidemmät yhteistyösuhteet liittyvät esimerkiksi traumaattisiin kokemuksiin, paniikkikohtauksiin, motivaatio-ongelmiin tai jatkuvaan ahdistuneisuuden tunteeseen. Yllättävää on ollut, että tutkimuksia ei tehdä juuri lainkaan ja teen melko vähän töitä oppimisen pulmien kanssa. Työ on siis lähempänä aikuisten kanssa tehtävää mielenterveystyötä kuin peruskoulun koulupsykologin työtä.
Yksilötapaamisten lisäksi pyrin antamaan panokseni työn kehittämiseen psykologien ja kuraattorien kokouksissa, oman kouluni opettajien tapaamisissa ja opiskeluhuollon kokouksissa. Opiskelijoiden kanssa olen päässyt toimimaan kun olemme kuraattorin kanssa järjestäneet rentoutushetkiä ja joulun alla pidämme myös rennossa hengessä joulukahvilaa. Omaa jaksamistani ja osaamistani pääsen kehittämään kuukausittain työnohjauksessa ja psykologien pienryhmätapaamisissa (tätä ei tarjota kaikissa työpaikoissa, joten nautin luksuksesta!).
Työssäni parasta on, että saan kurkistaa niin monenlaisiin maailmoihin ja etsiä jatkuvasti erilaisia ja luovia lähestymistapoja ongelmiin. Olen oppinut kysymään yksinkertaisempia kysymyksiä ja kertomaan selkokielisemmin mielen hyvinvoinnin teemoista. Olen ymmärtänyt, että lukiolaisten on aikuisiin verrattuna vaikeampi mieltää, mitä he haluavat elämässään muuttaa ja työote saa olla hyvin konkreettinen ja arjen tilanteisiin keskittyvä.
Haastavaa työssäni on psykologin roolin ottaminen kouluyhteisössä. Ainoana psykologina tulee välillä ulkopuolinen olo ja toisaalta koen toimivani melko vastuullisessa roolissa. Minua on auttanut se, että olen pyrkinyt alusta asti esimerkiksi syömään eväitä taukohuoneessa muiden seassa ja kehittelemään yhteistyöprojekteja. Näin minusta on tullut enemmänkin yksi työntekijä muiden joukossa ja olen antanut myös oman aktiivisen persoonani näkyä. Olen saanut tästä hyvää palautetta, sillä psykologin roolissa on myös helppo vetäytyä ja hoitaa vain omaa tonttia.
Ammattiuran alkutaival on ollut myös kasvamisen aikaa ihmisenä. Olen asunut keväästä asti kahden kaupungin välillä ja miellän varsinaisen kotini olevan Tampereella. Elämän jakaminen kahteen paikkaan ja päivittäinen työ tuntuu kuormituksena kehossa ja olen usein huomannut vastustavani alitajuntaisesti tätä tilannetta. Elämä on kuitenkin molemmissa paikoissa hyvää, joten olen yrittänyt malttaa mieleni ja nähdä tämän mahdollisuutena kehittyä vieläkin joustavammaksi. Jaksamista auttaa, kun on tällainen työ, johon on mielekästä mennä joka aamu!
-Emilia Karjalainen
Hakemisto
2. Toisen asteen koulupsykologi
12. Psykologina psykiatrikeskuksella
