Ääniä työelämästä #7: Kliininen psykologi

“Ääniä työelämästä” on juttusarja, jossa eri aloilla ja eri paikkakunnilla työskentelevät psykologit kertovat työstään. Juttusarjan tarkoituksena on tarjota opiskelijoille näkemystä erilaisista mahdollisista psykologin työtehtävistä. Uusi teksti julkaistaan aina kuun alkupuolella, ja vanhoista teksteistä löytyy hakemisto jutun lopusta

Kliininen psykologi

Morjesta pöytään arvon lukijat! Olen Mikko-Juhani Korpela, 29-vuotias kliininen psykologi. Olen kotoisin Tampereelta, Mansesterista, mutta koska tuntemattomia ovat universumin tiet, olen päätynyt Jyväskylän opiskeluvuosien jälkeen töihin Napapiirin tuntumaan, Rovaniemelle. Työskentelen Lapin sairaanhoitopiirillä, aikuispsykiatrian tulosalueella. Käytännössä työskentelen 18-22 –vuotiaiden nuorten aikuisten mielenterveyteen liittyvien juttujen parissa.

Valmistuin Jyväskylästä psykologiksi kesällä 2015. Valmistumiseni jälkeen työskentelin hetken organisaatiopuolelle konsulttiyrityksessä, mutta kliinisen kutsu oli vahva ja päätin kokeilla siipiäni mielenterveystyön parissa. Mieleisen työn löytyminen isoista yliopistokaupungeista tuntui haasteelliselta vähäisen työkokemukseni johdosta, joten päätin tarttua ideaan, joka oli jo jonkin aikaa kierrellyt tajuntani rajamailla – halusin lähteä Lappiin töihin.

Käytännössä loin itse oman nykyisen työpaikkani. Kyseistä positiota ei siis ollut aiemmin olemassa. Lapissa on pula psykologeista ja sinnikkään soittelun tuloksena sain ensin puolikkaan pestin (50% työaika) kaupungin mielenterveyspalveluista ja hieman myöhemmin kokopäiväisen pestin. Jälkeenpäin ajateltuna olen pikkuisen ylpeä tästä!

Nyt seuraa sekava osa – työnkuvani. Kentällä on nimittäin tapahtunut rutkasti muutoksia. Aloitin vuoden 2016 alussa kaupungin mielenterveyspalveluissa, nuorten puolella. Nyt sote-kuvioiden johdosta työnantajani on kuitenkin Lapin sairaanhoitopiiri ja positio aikuispsykiatrian puolella. Tämä kuvaa osaltaan hyvin voimakkaassa muutoksessa olevaa julkista terveyspuolta. Oli miten oli, käytännössä viikoittainen työni koostuu tällä hetkellä matalan kynnyksen ensiarvioista ja tilannearvioista, pidemmistä terapeuttisista hoitosuhteista ja psykologisista tutkimuksista. Työnkuva on tällä hetkellä isossa muutoksessa ja pyrin hakeutumaan tekemään enemmän pitkäkestoisempaa terapeuttista työtä.

Mistä se työ sitten koostuu? Elämän monenlaisista ilmiöistä pitkälti. Mieliala- ja ahdistus-probleemat ovat yleisimpiä mt-palveluihin hakeutumisen ilmisyitä. Näihin ilmisyihin ja oiretasoihin kietoutuu sitten perheiden vuorovaikutuksessa tapahtuvia asioita, koulukiusaamisen arpia, neurologisia ja neuropsykiatrisia oppimisen vaikeuksia ja myös ihan ikätasoista oman itsen ja elämän suunnan pohdintaa.

Parasta työssäni on se, että saa ja joutuu oppimaan jatkuvasti uusia asioita ihmisyydestä ja elämästä. Se pitää aika hyvin hereillä ja samalla joku sellainen oma kokemus täällä maailmassa heilumisesta kehittyy pikkuhiljaa taustalla. Se on minulle tärkeää. Haastavinta työssä on sen jatkuva vastuullisuus ja emotionaalinen kuormitus, jonka johdosta on tärkeää pyrkiä purkamaan kasautuneita paineita ja pitämään huolta omasta elävyydestä.

Psykologian opinnot tarjosivat minulle erittäin kattavan paketin mielenkiintoisia ja kehittäviä opetuksia ja kokemuksia. Kliinisen psykologin työn oppii kuitenkin ainoastaan tekemällä kliinistä työtä. Työnohjaus, tukeva työyhteisö ja oma rohkeus kysyä ja ihmetellä eteen nousevia asioita ovat tässä työssä kriittisen tärkeitä.

Sitten ne Lappi-hommat. Täällähän on mukavaa! Olen ollut erittäin tyytyväinen Rovaniemelle rantautumisesta. Täällä on leppoisa ilmapiiri ja minulla on käynyt erittäin hyvä tuuri, kun olen saanut kotiutua tänne ihanien ihmisten kanssa, joista osa on kollegoita ja osa muuten vain elämään tupsahtaneita kavereita. Luonto on huikea ja on yksi tärkeimmistä palautumiskeinoista itselleni. Nihkeintä ovat pitkät yhteydet etelään läheisten luokse. 12 tunnin krapulaisen Onnibus-matkan jälkeen on syytä piilottaa terävät esineet.

Lopuksi. Psykologien työkenttä on hitaasti mutta varmasti muuttumassa yhdessä koko sote-maailman valtavan muutoksen kanssa. Psykologeille yhtenä harvana ammattikuntana on kuitenkin vielä näkyvissä voimakas tarve työmarkkinoilla, eikä psykologin osaamista vielä hetkeen pystytä koodaamaan algoritmien hoidettavaksi. Suosittelen lämpimästi rakentamaan omaa osaamista uran alussa rauhassa ja etsimään itselleen sopiva kolo psykologien työkentällä. Haja-asutusalueet, kuten Lappi, tarjoavat tähän rohkeille nuorille psykologeille erinomaisen mahdollisuuden. Kliinisen psykologin ammatti on parhaimmillaan maailman paras ammatti!