Suomen Psykologian Opiskelijain Liiton hallitus on taas vaihtunut ja uusi porukka pääsi perehtymään toimintaansa mökkiviikonlopun merkeissä Järvenpäässä. Viikonlopun aikana ryhmäydyttiin ja pohdittiin SPOL:n merkitystä sekä suunnitelmia tulevaisuudelle.

Matkatessani kohti SPOL:n perehdytysviikonloppua ystäväni kysyi minulta, sijaitseeko Järvenpää Helsingissä. Vaikka hänen tietämättömyytensä huvitti minua suuresti, piti minun kuitenkin myöntää olevani myös itse kovin eksyksissä monen asian suhteen, jotka kohdallani koskivat SPOL:n toimintaa. Myöskin pieni epävarmuus kaihersi mieltäni siitä, millainen yhteishenki uuden hallitusporukan välille saataisiin, vaikka ensivaikutelmani kaikista olikin ollut positiivinen. Toisen vuoden opiskelijana SPOL tuntui itselleni myös varsin uudelta asialta, jonka hallituskäytäntöihin tutustuminen veisi varmasti paljon aikaa. Tiesin kuitenkin, että ajatusmaailmaan sisäistyneen pessimismin olisi aika vihdoinkin antaa tilaa sille maagiselle asialle, jota persoonallisuuspsykologian oppikirjat kovasti kehuvat – optimismille. Järki sanookin, että hallituskaudesta tulisi juuri niin hyvä, kuin me siitä itse tekisimme.

Yllätyin positiivisesti saapuessani viimeinkin perjantai-illan lähestyessä mökille (joka siis ei sijainnut Helsingissä), sillä paikka oli varsin miellyttävä. Pikkuhiljaa väkeä valui lisää paikalle, ja väsyttäneen viikon aiheuttamasta uneliaisuudesta huolimatta smalltalk luisti niin uusien kuin väistyvien hallituslaisten kanssa. Jo ensimmäisenä iltana pääsimme myös harrastamaan muutaman tunnin ajan ryhmäytymistä, jota vetivät meille Kouluttajaverkosto Verso Ry:stä saapuneet ihastuttavat Essi ja Elina. Olo oli tässä vaiheessa sen mukainen, että mitään kovaa informaatiota tuskin olisi saanut sisäistettyä, joten oli mahtava keskittyä uusiin hallitustovereihin tutustumiseen. Vaikka ensimmäisellä tapaamisella tammikuisen kokouksen ja SPOL-seminaarin yhteydessä olikin jo saanut vähän kuvaa kaikista uusista tuttavuuksista, on aina innostavaa saada tutustuttua syvemmin hallituskumppaneidensa ajatuksiin, toiveisiin ja unelmiin. Onkin paljon mukavampi lähteä tekemään yhteistyötä sellaisten tyyppien kanssa, jotka ovat ensisijaisesti ihmisiä eivätkä pestiensä toimihenkilöitä. Jo ensimmäinen ilta sai fiilikseni kasvamaan ja minut vakuuttumaan siitä, että ainakin meillä on hemmetin mukava poppoo kasassa. Yleinen ilmassa oleva jännitys tuntui myös laskevan.

                      Jälkimmäinen päivä toi tullessaan sitten jo vähän asiapitoisempaa toimintaa, vaikka mukana oli toki myös rentouttavaa hauskanpitoa sekä virkistäytymistä, josta syntyi aikaan muun muassa hallituskauttamme tsemppaava traileri. Edes kahdeksalta herääminen ei tuntunut pahalta, koska väistyvät hallituslaiset olivat laittaneet valmiiksi aamupalaa (he hoitivat muutenkin muonituksen perinteiden mukaisesti – kiitos heille tästä). Päivän varrella pohdimme SPOL:n toimintaa sekä sen nykyhetken että tulevaisuuden kannalta. Porukassa tapahtuneella brainstormingilla nousi esille monia hyviä ajatuksia sekä projekteja, jota emme varmasti kykene edes kaikkia totetuttamaan tämän hallituskauden aikana, vaikka intoa riittäisikin. Lisäksi pohdimme yhdessä sitä, mitä toivoisimme sekä omilta että toistemme pesteiltä tulevana vuotena. Tämä selvensi hyvin ajatuksiani siitä, mitä muut minulta odottavat ja mitä kaikkea vuorostani voin toisilta odottaa. Lisäksi uudet pestinhaltijat saivat myös omat koulutuksensa tehtävistänsä väistyviltä hallituslaisilta. Itse olin jo käynyt asiapitoisen koulutuksen aikaisemmin vanhan varapuheenjohtajan, Kimmon, kanssa. Siitä syystä tällä kertaa keskityimme muutamiin spesifimpiin vpj:n taitoihin, kuten roskiksen funktioon KosmoSPOLiitilla ja ranneliikkeen käyttöön pulloa avatessa. Varapuheenjohtajakoulutukseeni kuului myös hengen nostattaminen tsemppaavan musiikin kuuntelulla – onhan hyvä fiilis tärkeimpiä motivaation lähteitä. Kun toisen päivän koulutuksien lopuksi kävimme läpi mistä kaikkea olimme käsitelleet (edellä mainittujen lisäksi mm. vaikeita ryhmätilanteita) tuntui ymmärrys toiminnastamme kasvaneen huomattavasti.

Sunnuntaina aamupäivällä koitti hallituskautemme ensimmäinen oma kokous. Siitä ei ole paljoakaan mainittavaa – kaikki sujui varsin saumattomasti. Tarkkaillessamme toimintaamme ja miettiessä vuoden tavoitteita kokouksen edetessä fiilikseni kasvoi jatkuvasti. Ilmassa huokui selkeästi innokas tunnelma, joka viesti siitä, että tästä tulee vielä hyvä vuosi. Se, miten olimme päässeet perjantain lievästä jännittyneisyydestä sunnuntain innokkaaseen optimisiin, selittyy kahdella tekijällä. Ensimmäinen näistä oli jo aikaisemmin mainitut mainiot koulutukset. Toinen oli kuitenkin kaikki se muu aika, jota viikonloppuna tuli vietettyä virallisemman osuuden ulkopuolella. Nämä hetket saivat entistäkin vahvemmin tajuamaan sen, että näiden henkilöiden kanssa haluaa pitää tarmokkaan kauden ihan vain jo sen takia, että kyseessä on niin hemmetin hienoja ihmisiä. Aidosti mukavien tyyppien kanssa on paljon motivoivampaa päästä jatkamaan ja kehittämään sitä mieletöntä yhteistyötä, joka meillä Suomen psykologian opiskelijoiden keskuudessa on. Me olemme valmiina tekemään parhaamme!

Otso Lensu,

SPOL:n varapuheenjohtaja ja Cortex Ry:n edustaja.